The tombs of Atuan

Maameren tarinoita en nuorena lukenut, jostain ihan eri yhteydestä bongasin Holvihaudat ja päätin lukea. Oikeana päivänä syntynyt pikkutyttö saa jatkaa papitarten jälleensyntymisen linjaa ja hänet vihitään vartioimaan pimeitä käytäviä ja holveja maan alla. Missä ei ketään saisi olla, löytyy mies, jonka oikeastaan pitäisi menettää henkensä, mutta Tenar säästää hänet.

Pimeiden, kosteiden käytävien tunnelma välittyi hyvin. Perinne painaa, pääseekö siitä irti?

È il secondo libro del ciclo di Earthsea. L'immaginario che crea e la scorrevolezza della storia si combinano in un ritmo che ti lascia incantato. Bellissimo.

It's the kind of story I'd like to follow a bit further. Also, I'd love some more exploration of how the reality and the worship are connected. But I was happy as it was.